Avoimen ja yhteisen tieteen kanavilla: JUFO-luokituksen muutospaineet

Ari Lehtinen

Julkaisufoorumin eli JUFO:n uudet paneelit aloittavat nelivuotiskautensa vuonna 2018. Paneelien keskeisenä tehtävänä on päivittää julkaisukanavien tasoluokitukset ja ottaa mukaan aiemmin arvioimattomia kanavia. Tarkoitus on reagoida julkaisurintaman muutoksiin, nostaa esiin katveeseen jääneitä tutkimusaloja ja vastata luokitusten epäoikeudenmukaisiksi koettuihin piirteisiin. Tavoitteena on, että noin puolet tulevien paneelien jäsenistä olisi uusia, ja jäsenvalinnoissa kiinnitetään erityistä huomiota eri tutkijanuravaiheiden ja sukupuolten edustukseen paneeleissa.

Alue- ja ympäristötutkimuksen JUFO-kentällä ainakin kolme kysymystä nousee uudistuksessa esiin: kaupallisen vs. seurajulkaisemisen arvostus, tieteenalasidonnaisten lehtien asema suhteessa temaattisiin lehtiin sekä tiedejulkaisemisen suhde yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Käsittelen seuraavaksi näitä kutakin. Ajatukseni kumpuavat omista kokemuksistani eri kanavilla.

TIEDERAHASTUKSESTA YHTEISÖTIETEISIIN

Suomalaiset alue- ja ympäristötutkijat ovat vallitsevan tiedepoliittisen ohjauksen mukaisesti pyrkineet määrätietoisesti julkaisemaan englanninkielisissä kärkilehdissä, mielellään parhaassa JUFO3-luokassa. Yhtäaikaisesti ja samansuuntaisesti eri maissa edenneet artikkelitarjonnan kohdistukset ovat rajusti lisänneet kilpailua arvostetuimmissa lehdissä ja lehtien välillä. Tämä on entisestään raskauttanut arviointiprosessia: on ajauduttu pitkiin jonotusaikoihin ja entistä useammin myös hämmentäviin hylkäyksiin monivaiheisen kommentoinnin ja hiomisen päätteeksi. Onnekkaassa tapauksessa teksti saa julkaisuluvan arvostetussa ja kalliissa lehdessä, jonka omistaa kansainvälinen kustantamo. Tällä tavoin – julkaisukilpailuilla ja arviointitalkoilla – tutkijatyötä yksityistetään ulkopuolisiin kaupallisiin tarkoituksiin. Yliopistokirjastot ovatkin viime vuosina arvostelleet kovin sanoin tiedejulkaisujen rajuja hinnankorotuksia, jotka pakottavat aineistojen karsimiseen.

JUFO-paneelien on otettava kantaa tähän työnjakoon, joka antaa mahdollisuuden suurille tiedekustantajille yksityistää tutkijoiden verorahoitteista tutkimus- ja artikkelityöstämistä sekä vertaisarviointia. Tieteen tuloksilla rahastaminen ja tiedon rajaaminen vain varakkaimpien kirjastojen käyttäjille on seurausta vallinneen tiedepolitiikan painotuksista.

Alue- ja ympäristötutkimuksessa englanninkielisen kärkijulkaisemisen rahastuksesta vastaa muutama maailmanluokan kustantaja. Näiden käsissä on valtaosa niistä lehdistä, joissa julkaisemisesta tutkijat ja tutkimusyksiköt saavat parhaimman pisteytyksen, mikä sitten heijastuu tieteen rahanjaossa. Kuitenkin osaa alan arvostetuista lehdistä edelleen julkaisevat perinteiset tiedeseurat (kuten Suomen Maantieteellinen Seura sekä Alue- ja ympäristötutkimuksen seura) tai uudet toimitusyhteisöt (kuten ACME-kollektiivi), joita eivät ohjaa kaupallisen tiedekustantamisen etunäkökohdat. Rahoitustarve katetaan näissä tapauksissa jäsenmaksuilla sekä tutkimusta tukevien säätiöiden ja tiedetoimikuntien avulla.

Alue- ja ympäristötutkijoiden onkin yhä mahdollista julkaista arvolehdissä, jotka eivät ole suurkustantamojen omistuksessa ja jotka varsin usein tarjoavat sisältönsä kaikkien luettavaksi verkossa. Tekstien tarjoaminen näille lehdille myös vahvistaa niiden asemaa tiedelehtien välisessä kilpailussa. Olisikin tärkeää, että uudet JUFO-paneelit ottaisivat asiakseen tämän tiederahastamisen ongelman ja purkaisivat aiemmin rakennettuja kilpailuehtoja, joiden varassa nykyisin vallitseva epäoikeudenmukainen työnjako on tullut mahdolliseksi.

KÄRKIKILPAILUSTA YHTEISTYÖHÖN

Ihmis- ja yhteiskuntamaantieteessä kansainvälisen kärkijulkaisemisen pelisäännöt ovat muotoutuneet vähitellen sellaisiksi, että artikkelitarjokkaan läpimenoon vaaditaan sitä kehystävän teoreettisen keskustelun laajan hallinnan osoittamista. Vertaisarvioinnin myötä hallinnan osoittaminen ohjautuu yksityiskohdissaan myös aina väistämättä arvioijien subjektiivisten korostusten varassa. Tuloksena syntyy kirjavia kudelmia, joissa referenssien hallintakentän täydennykset varjostavat ja jopa vääristävät alkuperäisen tutkimuksen linjauksia ja tuloksia. Yleisesti empiirinen aines kärkilehtien sivuilla rajautuu kommentoinnin myötä marginaaliin.

Tällaisessa prosessissa onnekkaasti läpimennyt artikkeli asettuu osaksi kehystyksessä hyödynnettyä yleisempää keskustelua. Muunlaisella kehystyksellä on vaikea päästä alkua pitemmälle, ja julkaisuprosessin eteneminen edellyttää vertaisarvioinnin ja toimittajien huomioiden seikkaperäistä noudattamista – tai sitten poikkeamien kohdalla vahvoja perusteluja. Vertaisarvioinnin vallitsevat käytännöt ja kokoonpanot luovatkin yleisen kehyksen yksittäisille arviointiprosesseille. Tässä monikerroksisessa mankelissa tekstistä parhaimmillaan hioutuu artikkeli, joka kelpaa osaksi vallitsevaa maantieteellistä järjestystä.

Vallitsevan tieteenalakohtaisen järjestyksen tukemisen sijaan on tietysti mahdollista suunnata artikkelitarjontaa lehdille, joilla on monitieteinen tai postdisiplinäärinen profiili. Itse asiassa Alue ja Ympäristö -lehti aikoinaan, 1990-luvulla, virittyi monitieteiseksi foorumiksi etsiytyessään suunnittelumaantieteestä väljemmin alue- ja ympäristötutkijoiden yhteistyöhön. Maailmalla julkaistaan paljon temaattisia lehtiä, joiden sisällöt kohtaavat kiinnostavalla tavalla alue- ja ympäristötutkijoiden aiheita. Omat kokemukseni tällaisesta yhden tieteen disipliinisen vallan jälkeisestä kansanvälisestä yhteistyöstä ovat erityisen myönteisiä. Tekstin tarjoaminen on pääsääntöisesti johtanut rakentavaan vuoropuheluun, jossa toimittajien ja vertaisarvioitsijoiden innostuneisuus asiaan – siis monitieteiseen kehystykseen ja empiiriseen kohdennukseen – on ollut silmiinpistävää. Myös artikkelijulkaisun jälkeinen keskustelu on usein ollut vilkasta. Institutionaalisen kärkimaantieteen portinvartioinnin kokemusten jälkeen olenkin löytänyt itsesi keskeltä vilkasta monitieteistä yhteistyötä.

Uusien JUFO-paneelien kokoonpanoissa on jo kutsuvaiheessa kiinnitetty huomiota katvealueille jääneisiin tutkimusaloihin. Tämä viestittää niistä ongelmista, joita vallitseva tieteenalavetoinen järjestys on tuonut mukanaan. Ainakin nykyisen JUFO -luokitusten vertailussa katveeseen jääneet julkaisukanavat ovat usein monitieteisiä lehtiä, joiden markkina-asema ja institutionaalinen status ovat heikohkoja. Niistä suurta osaa myös tehdään tutkijakollektiiveissa sekä yhdistys- ja seurapohjalta. Näiden aseman vahvistaminen tulevassa JUFO-siirtymässä antaisi merkittävän sysäyksen tutkimuksen uusiutumiseen ja vapauttaisi tutkijoita ammattimaisen kärkiasemien institutionaalisen vartioinnin ikeestä.

TORNIEN TAISTOSTA YHTEISKUNNALLISEEN JULKAISEMISEEN

Tutkimuksen julkaisufoorumina on mahdollista nähdä myös yleisesti yhteiskunta ympärillämme. Tämä on tullut hyvin esiin viime vuosina vahvistuneessa keskustelussa avoimesta tieteestä ja tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Alue- ja ympäristötutkijalle näkyvyys ja aktiivinen osallisuus yhteiskunnassa ovat luontevia lähtökohtia ja ohjenuoria. Aktiivisuus voi toteutua sekä tutkimusprosessin aikana, esimerkiksi toimintatutkimuksen muodossa, ja/tai tutkimustulosten popularisoinnin yhteydessä, jolloin on toisinaan puhuttu ’jatkon sosiologiasta’. Molemmat osa-alueet ovat JUFO-luokitusten pahnanpohjalla, 0-luokassa. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla.

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistaminen JUFO-järjestelmässä tarkoittaisi kotikielisten tutkimusraporttien ja medianäkyvyyden nykyistä parempaa huomioimista luokittelukentällä. Tutkimusta tulisi tällä tavoin ohjata mukaan kärkikilpailujen ulkopuoliseen maailmaan, laskeutumaan alas torneistaan. Kyse on ihmisten ja yhdyskuntien kokoisten asioiden käsittelystä, arkikielisestä ja ymmärrettävästä esiintymisestä sekä osallistumisesta ajankohtaiseen alue- ja ympäristöpoliittiseen keskusteluun.

Oman tutkimustyöni keskeltä mieleeni on jäänyt hämmentävä ja samalla voimallinen ajatus muutaman vuoden takaa: vuoden 2013 tärkeimmäksi kirjalliseksi tuotoksekseni arvioin oikeusvalituksen laatimisen kaavoituspoliittiseen kiistaan erään ympäristöliikkeen kaavatyöryhmän sihteerinä. Tuon valituskirjelmän taustalla oli monivuotinen suullinen ja kirjallinen vaikuttaminen kaavaistuntoineen, lausuntoineen, muistutuksineen, vastineineen ja lehtikirjoituksineen; yhteensä kymmeniä istuntoja ja tekstejä. Valituksen toteutus edellytti vuosien intensiivistä yhteistyötä kymmenien aktiivien, osallisten ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa.

Lopulta kaavoitusvaikuttaminen eteni säätiörahoitteiseksi viiden tutkijan projektiksi, joka osallistui useisiin kaupunkisuunnitteluseminaareihin ja -työryhmiin sekä koosti töistään loppuraportin yhden keskeisen rahoittajasäätiön sarjassa (Lehtinen & Pyy 2017). Raporttia esiteltiin kuntavaalien 2017 alla kahdessa paikallisessa kaupunkipoliittisessa tilaisuudessa ja tarkoitus on jakaa se kaikille uusille paikallisille valtuutetuille kesän 2017 aikana taustamateriaaliksi nelivuotisen kuntastrategian laatimista varten.

Tällaisella vaikuttamisella ja julkaisutoiminnalla ei ole kantavuutta nykyisessä JUFO-järjestelmässä. Viesti on selvä: tutkijoiden ei ole syytä käyttää aikaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, se aika kun on pois varsinaisesta kärkitutkimustyöstä. Näin kärkitutkimus hahmottuu tornien taistona, omanlaisenaan julkaisukilpailuna, jonka kehykset ja ehdot asettuvat maailmanluokan kustantajien ja vallitsevan tieteellisen kehysvartioinnin etujen mukaisesti.

Mikäli vuonna 2018 aloittavat JUFO-paneelit haluavat julkaisuluokittelua korjaamalla uudistaa tiedepolitiikkaa , niiden asialistalla ovat ainakin tiederahastuksen, portinvartijoiden ja tornitutkimuksen ongelmat ja siis samalla myös avoimen ja yhteisen tieteen tekemisen potentiaalit: yhteisöllisen, yhteistyöllisen ja yhteiskunnallisen julkaisemisen tukeminen.

Ari Lehtinen on Itä-Suomen yliopiston maantieteen professori. Hän toimi Alue ja Ympäristö -lehden päätoimittajana vuosina 1991–1996.

Kirjallisuus

Lehtinen, Ari & Ilkka Pyy (toim.) (2017). Mitä on laadullinen kaupunkisuunnittelu? Kunnallisalan Kehittämissäätiö, Helsinki (painossa).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *