Kokeillen kohti tuntematonta: dialogi Versuksen tulevaisuudesta

Pieta Hyvärinen, Heli Ponto, Minna Santaoja ja Elina Alatalo

Osana kotimaista julkaisutoimintaa tarkastelevaa Julkea! -hanketta pohditaan myös Alue ja Ympäristö -lehden alla toimineen Versus-foorumin roolia ja tulevaisuutta. Versuksen toiminta-ajatus on nettisivuilla muotoiltu seuraavasti:

Versuksen lähtökohtana ovat yhteiskuntamme piirteet, kuten eriarvoistuminen ja koventuneet asenteet, joista uskaltavat puhua ääneen yhä harvemmat. Samalla tiedemaailman kansainvälistyminen ohjaa tutkijoita kirjoittamaan lähes yksinomaan englannin kielellä omille asiantuntijapiireilleen.

Versus-foorumin tavoitteena on vahvistaa suomenkielistä kriittiseen alue- ja ympäristötutkimukseen tukeutuvaa yhteiskunnallista keskustelua yli tieteenalarajojen. Keskustelua viritellään Versus-julkaisussa sekä eri kokoonpanoin järjestetyissä tapahtumissa.

Tässä kirjoituksessa Julkea! -hankkeen koordinaattori Pieta Hyvärinen (PH) sekä Versuksen toimittajat Elina Alatalo (EA), Heli Ponto (HP) ja Minna Santaoja (MS) keskustelevat Versuksen tilasta ja tulevasta.

PH: Mistä Versus sai alkunsa, miksi se perustettiin?

HP: Versus perustettiin 2011 poleemiseksi ja populaariksi keskustelualustaksi laajentamaan tieteellistä keskustelua. Tulin mukaan vuonna 2013, jolloin esseemäiset tekstit olivat Versuksen keskeisin olomuoto. Myöhemmin Jenni Kuopan kanssa järjestimme Versus-tapahtumia, joiden ideana oli herätellä tarkastelemaan maailmaa uusista kulmista ja laajentaa keskustelua akateemisen piirin ulkopuolelle. Esimerkiksi kaupunkitutkimuksen päivillä 2015 Jenni Kuoppa ja Markus Hilander järjestivät työpajan, jossa tarkasteltiin kuvien, erityisesti sarjakuvan mahdollisuuksia kaupunkiympäristön muutoksen esittämisen ja tutkimisen keinona. Työpaja tavoitti paitsi tutkijoita, myös kaupunkiaktivisteja. Tämänkaltaiset tapahtumat voivat avata tieteellistä keskustelua uusille yleisöille.

EA: Osallistuin pari vuotta sitten Versus-tapahtumaan, jossa lähdettiin tanssimaan joukolla kaupungille. Se hätkähdytti monin tavoin. Siinä tuli tutkittua ja kyseenalaistettua omaa tapaa olla kaupunkitilassa, meidän sosiaalisia normejamme. Ja vaikutus kesti viikkoja, aina välillä tuli inspiraatio liikkua tilassa toisin kuin aiemmin oli tullut liikkuneeksi. Ja kuinka toisenlaisena ympäristö näyttäytyi, kuinka toisenlaista tietoa imin itseeni tämän kokemuksen innoittamana. Tämän kaltaista herättelyä toivon Versukseen jatkossakin. Tapahtumaan liittyi kokemuksen purkaminen tieteen näkökulmasta.

MS: Yksi tavoite Versuksen perustamisessa oli myös toimia kotimaisen tieteellisen keskustelun sanansaattajana. Tämä on erityisesti tarpeen maantieteen, aluetieteen ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen kaltaisilla monitieteisillä aloilla, kuten Minna Kaljonen ja Jarno Valkonen kirjoituksessaan tässä Versuksessa pohtivat. Elina nosti omasta taustastaan esiin myös arkkitehtuurin ja muut pienet ja akateemisesti nuoret alat, joilla on hankala julkaista suomeksi. Mikäli arkkitehtina haluaisi julkaista tilateoreettisen suomenkielisen artikkelin, tulisi se sitoa esimerkiksi kaupunkitutkimuksen, sosiologian tai filosofian kehykseen. Versus voisi tarjota kanavan tämän kaltaisille “kodittomille” tieteellisille kirjoituksille, vaikkei varsinainen vertaisarvioitu journaali olekaan.

Oma tärkeä arvonsa on myös äidinkielellä kirjoittamisella ja kotimaisen sanaston luomisella tieteelliseen keskusteluun. Suomeksi kirjoittaminen on eri asia kuin englanniksi kirjoittaminen. Äidinkielellään ajattelee rikkaammin eikä esimerkiksi tunteiden tai huumorin ilmaiseminen ole toisella kielellä yhtä helppoa. Kuinka kirjoitamme tutkimuksestamme, jos kirjoitamme siitä ilman tällaisia hienovaraisia ilmaisemisen keinoja? Tuleeko tekstistä ja siten ajattelusta kuollutta, ja paljonko esimerkiksi kielentarkastus pystyy pelastamaan?

PH: Versus on siis pyrkinyt löytämään uusia tapoja keskustella tutkimuksesta sekä uusia yleisöjä perinteiseen tiedejulkaisemiseen nähden. Millaisia haasteita se on kohdannut?

EA: Versuksen tavoitteet ovat myös sen haasteita. Esimerkiksi yllä mainittu tanssityöpaja tapahtui Kaupunkitutkimuksen päivillä, eli tiedeyhteisön kesken. Kuinka viedä noita uusia keskusteluita uusille yleisöille? Versusta kehittäessä täytyy siis pysyä toisaalta kriittisenä sille, milloin vahingossa tulee jatkaneeksi vanhoja toimintamalleja, ja toisaalta lempeänä kokeiluille ajatellen, että kaikkea ei voi mullistaa kerralla.

MS: Yksi keskeinen haaste varmasti on ollut, että Versuksen kohderyhmä on ollut hieman hahmottumaton eikä Versus siten ole parhaalla mahdollisella tavalla löytänyt yleisöään. Versusta kehitettäessä on syytä pohtia toiminnan tarkoitusta ja luonnetta ja niitä toimijoita jotka haluamme tavoittaa, kuitenkin jättäen samalla tilaa uudenlaisen toiminnan syntymiselle. Onko Versus erityisesti tieteen popularisoinnin vai tutkimukseen nojaavan yhteiskunnallisen keskustelun alusta, tai ovatko nämä eri asioita?

PH: Tämänhetkisissä tiedejulkaisemisen ja tiedeyhteisöjen toiminnan tavoissa on myös paljon hyvää, kuten tiivis verkostoituminen ja pienten toimijayksiköiden joustavuus. Tulevaakaan Versusta ei ole mielekästä rakentaa tyhjän päälle, vaan näitä toimivia elementtejä ja lempeitä kokeiluja yhdistellen.

EA: Versuksen toisena tavoitteena on olla ketterä ja nopeita reaktioita mahdollistava alusta. Siinäkin piilee haaste. Tilanne ei saisi kääntyä siihen, että ketteryys tarkoittaa toimittajien selkänahasta kiskottuja työtunteja. Versus ei ole vielä löytänyt uutta uljasta olomuotoaan, jos sen pyörittäminen tai sitä kautta keskustelu ja julkaiseminen on raskasta. Kuinka Versus toimisi aidosti alustana, jonne virtaa toimintaa ja sisältöä, ilman että sitä tarvitsisi haalia?

PH: Tällaisen toimintamallin kehittämiseen tarvitaan ainakin aikaa. Esimerkiksi Julkea! -hankkeessa on mahdollista laittaa asioita alulle, mutta osallisuus syntyy pikkuhiljaa ja sisältöjen virta kasvaa vuosien myötä.

EA: Ehkä meidän tulisikin kääntää ajatuksiamme ylösalaisin. Julkaisut ja tapahtumat nousevat yhteisöstä. Ei niinkään, että julkaisualustasta syntyy yhteisö. Tulisiko meidän siis lähestyä haastetta nimenomaan tiedeyhteisön vuorovaikutuksen kehittämisen kysymyksenä? Versus-julkaisut ja tapahtumat olisivat siten vain hedelmiä tästä työstä.

MS: Vuorovaikutuksessa on aina parannettavaa, niin yhteisöjen sisällä kuin ulospäin! Mietin myös, että ottaakseen tuulta alleen, Versus tarvitsee muutaman aktiivisen ja innokkaan toimijan, pioneerin, joka onnistuu houkuttelemaan muita mukaan niin että toiminta alkaa kantaa. Peiliin katsomisenkin paikka siis…

PH: Toisaalta julkaisualustan kehittämisen voi nähdä myös vastavuoroisena prosessina, jossa molemmat muotoutuvat: yhteisö sekä tuottaa alustan että mahdollistuu sen kautta, jolloin alusta itse on sekä toimija että toimintaa. Molemmat, sekä tiedeyhteisö että julkaisualusta, ovat jatkuvasti ja ennakoimattomasti muuttuvia, uutta versovia.

EA: Peilaan tässä itseorganisoituvan työhuoneverkoston kehittämisestä oppimaani. Siellä seitsemän vuoden aikana yhteisöstä on pikkuhiljaa noussut erilaisia käytäntöjä, samalla kun yhteisö itsessään on kasvanut. Osa näistä käytännöistä on ollut yllättäviä; esiin on noussut kontekstisidonnaisia toimintamalleja, joita ei olisi voinut ylhäältä alas määrätä syntyviksi. Ja pohjimmiltaan kyse on ollut “vain” vuorovaikutuksen lisäämisestä erilaisin avoimin, reaktiivisin ja keskitetyin taktiikoin. Julkea! –hankkeessa haetaan toimintamalleja julkaisemiseen uuden kontekstin ollessa mahdoton vanhoille malleille. Ollakseen kestäviä, näiden mallien on noustava tiedeyhteisöstä. Eli olisiko meidän rakennettava ja kehitettävä itseorganisoitumista mahdollistavaa verkostoa? Sitä kohtihan Versus on itse asiassa ollut menossa.

PH: Ainakin tämän hanketyön päämääränä on tehdä itsensä tarpeettomaksi: mitään jatkuvaa toimintaa ei tulisi pidemmän päälle perustaa epävarmaan hankerahoitukseen, vaikka tämä onkin tyypillinen toimintamalli tiedemaailmassa. Sen sijaan Julkean! kaltaiset kehittämishankkeet voivat toimia hetkellisinä pohdinnan paikkoina tai totunnaista politisoivina häiriötiloina, joista avautuu käytännön mahdollisuuksia toisin tekemiseen. Hanke mahdollistaa esimerkiksi sellaisten tapahtumien ja tapaamisten järjestämisen, jotka muuten jäisivät helposti ideatasolle.

EA: Tapahtumat ja julkaisut toimivat energiaruiskeina yhteisössä. Välillä tarvitaan konkreettisia kiteytyksiä. Työhuoneverkostossa olen huomannut, kuinka kasvokkain kohtaamiset tai vaikkapa ongelmanratkaisun työpajat näkyvät aktiivisuuden aaltoina verkostossa aina muutamien viikkojen ajan. Pelkkä virtuaalifoorumi ei riitä.

MS: Mietin, mikä on Versuksen paikka tämän päivän tiedeviestinnän kentällä, kun isommat tutkimushankkeet satsaavat omiin nettisivuihinsa ja Twitter-viestintään. Onko tutkijoilla enää rahkeita osallistua keskusteluun laajemmalla kotimaisella alustalla? Olen myös kuullut näkemyksiä, että kotimaisella julkaisemisella ei ole tutkijanuran kannalta mitään arvoa ja jotkut tutkijat hoitavatkin viestinnän tutkimusaiheistaan kotimaiselle yleisölle toimittajien kautta, esiintymällä ahkerasti mediassa. Tätä tilaisuutta tutkimuksen popularisointiin ei tietenkään ole kaikilla, vaan jotkut aiheet ovat julkisessa keskustelussa pinnalla jolloin median kiinnostus tutkimukseenkin herää.

EA: Suomenkielinen keskustelu siis sirpaloituu hankkeiden omille sivuille. Tutkijoilla tuskin on rahkeita osallistua moniin eri keskusteluihin. Voisiko Versus olla myös sirpaleiden kokoajan roolissa? Sosiaalisessa mediassa meillä on jo monikanavaisuuden käytäntöjä, voisiko niitä olla myös tieteellisillä julkaisualustoilla? Se, että esimerkiksi blogi on julkaistu jo yhdellä nettisivulla ei tee siitä loppuun kaluttua. En tiedä mennäänkö jo sci-fi osastolle, mutta tässä voisi pohtia myös jonkinlaista automatisoitumista. Yhä enemmän julkaisemme internetissä. Voisivatko tietyillä hashtageillä merkityt julkaisut jotenkin hakeutua ryppäiksi, vaikkapa Versuksen foorumille? Tällaista rypästä lueskeleva voisi nähdä koottuna jonkin laajemman teeman, innostua kokoamaan kirjoittajat yhteen keskustelemaan ja jatkotyöstää siitä syvemmin asiaan sukeltavan julkaisun.

PH: Automatisoituminen ei ole ollenkaan kaukaa haettua – kyllähän jo nyt algoritmit pohtivat puolestamme, mitä haluamme lukea sosiaalisesta mediasta tai löytää hakukoneista. Tässä on toki myös vaaransa: tuleeko enää vastaan yllätyksiä ja ennakoimattomia avauksia, kun tiedonvälitys optimoituu käyttäjänsä oletettuihin toiveisiin? Paperilehden lukija saattaa olla alttiimpi syventymään vieraampiinkin aiheisiin – kun ne nyt ovat siinä käsillä. Toisaalta verkkojulkaiseminen tavoittaa toki potentiaalisesti paljon laajemmat yleisöt, mikä voi lisätä tutkimustyön yhteiskunnallista painoarvoa.

MS: Kun painotetaan kansainvälisiä referoituja artikkeleita lähestulkoon ainoana tutkimuksen mittarina, tuntuu usein siltä, että työn mielekkyys karkaa näkyvistä, jos itselle motiivina on jonkinlainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Minun on vaikea ymmärtää ettei julkaistaisi myös kotimaisilla kielillä, jos tutkimusaihe ja aineistot ovat vahvasti kotimaisia. Tutkimuksessa vaikuttavuus on toki parhaimmillaankin epäsuoraa, tiedon ja ymmärryksen lisäämistä muiden toimijoiden käyttöön. Versuksen kaltainen keskustelualusta voisi uskoakseni tehdä tutkimustyöstä mielekästä uudella tavalla tarjoten kanavan eri toimijoiden väliseen vuoropuheluun.

EA: Versuksessa on lupausta tällaisesta vaikuttavuudesta. Kun Versuksesta saadaan kehitettyä entistä rennompi ja avoimempi alusta, tulee se madaltamaan ei-akateemikkojen kynnystä osallistua keskusteluihin. Ja tämän vuorovaikutuksen kautta myös tiedeyhteisö altistuu uudella tapaa yhteiskunnallisille tilanteille. Nojaan tässäkin käytännön kokemuksiin: lisäämällä vuorovaikutusta tutustumme toisiin ja siten syntyy uutta yhteistyötä. Olemalla enemmän läsnä yhteiskunnallisissa tilanteissa tiedeyhteisö voi tehdä näkyväksi ja ymmärrettäväksi oman työnsä merkitystä, sitoa työtään syvemmin osaksi yhteiskunnan prosesseja.

PH: Kuulostaa varsin lupaavalta suunnalta uudelle Versukselle. Millaisia käytännön muutoksia Versukseen voisi olla tulossa Julkea! -hankkeen aikana?

MS: Versus on tähän asti ilmestynyt nettilehtenä, josta on julkaistu usein teemallinen numero kerran-kaksi vuodessa. Tieteellistä artikkelia muodoltaan vapaammat ja lyhyemmät jutut on julkaistu pdf-tiedostoina Versuksen nettisivuilla. Kun nyt ajatuksena on kehittää Versuksesta uudenlaista vuorovaikutusalustaa, voinemme jonkin verran irrottautua Versuksen numeropohjaisuudesta. Artikkeleita voisi ilmestyä sitä mukaan kun niitä tarjotaan ja saadaan toimitetuksi, huomattavasti useammin kuin pari kertaa vuodessa. Versusta ei minusta kannata viedä uuteen avoimeen julkaisujärjestelmään, koska tällöin se hahmottuu tieteelliseksi lehdeksi. Versukselle lienee parasta perustaa kokonaan uusi verkkoalusta, joka voisi toimia sekä blogityyppisenä keskustelukanavana, artikkeleiden julkaisualustana että sosiaalisen median solmupisteenä. Uutta Versusta ei toimiteta kuin lehteä, vaan pyrimme tuomaan toimijoita yhteen, tarjoamaan resursseja monenlaiseen toimintaan ja kokoamaan Versuksen alaan liittyviä kiinnostavia tutkimuksia.

PH: Koska Julkea! on kolmen tieteellisen seuran (AYS, SMS, YHYS) yhteishanke, myös tulevaa Versusta kehitellään tämän yhteistyön pohjalta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteisen toimituskunnan perustamista ja sisällön tuottamista yhteistyössä seurojen julkaisujen (Alue ja Ympäristö, Terra, Fennia) kanssa sekä seurojen tapahtumista (esim. Maantieteen päivät, YHYS-kollokvio). Tällainen seurojen välinen yhteistyö varmistaa julkaisualustan monitieteisyyden, joka on näille tutkimuskentille tyypillistä.

Toiveissa on siis monitieteinen, yhteiskunnallisesti vaikuttava ja tiedeyhteisöjä monin tavoin palveleva viestintäkanava. Minkälaisia haasteita tällaisessa kehitystyössä on?

MS: Monenlaisia verkkokeskustelualustoja on tänä päivänä runsaasti ja ihmettelen kuka ehtii lukea saati kirjoittaa niille. Tampereen yliopistolla on esimerkiksi oma Alusta!-fooruminsa ja politiikan tutkijat kirjoittavat politiikasta.fi-verkkojulkaisua. Hukkuuko Versus runsaudenpulaan, vai löytyykö sille oma alueensa ja yleisönsä? Uuden Versuksen suunnittelussa on hyvä pitää mielessä Niko Humaliston tekemä analyysi alamme tieteellisten yhteisöjen kytkeytyneisyydestä tietoverkoissa (ks. artikkeli tässä julkaisussa). Versus voi muodostua keskeiseksi yhteistoiminnan alustaksi vain, jos onnistumme kytkemään sen osaksi olemassa olevia toimijoiden yhteenliittymiä.

EA: Monet eivät edelleenkään tiedä, kuinka Versus voisi heitä tukea. Versus on olemassa etenkin tiedeyhteisöä varten, auttamassa yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Versukseen voi ehdottaa esimerkiksi teemallista tapahtumaa, jonka järjestämisessä toimittajat auttavat. Meillä on myös taloudellisia resursseja tällaisten tapahtumien järjestämiseen. Eli haasteena on, saammeko näitä mahdollisuuksia kommunikoitua laajemmin tunnetuiksi.

PH: Vain kokeilemalla selviää, löytääkö Versus paikkansa tiedejulkaisemisen kentällä ja tiedeyhteisöissä. Koneen säätiö on onneksi rohkeasti rahoittanut tällaista julkean kokeilevaa hanketta, jossa näitä ennalta-arvaamattomia yrityksiä päästään tekemään.

EA: Kokeilemiseen liittyy aina myös riski siitä, ettei onnistuta. Eli pieleen menee, mikäli pelaamme liikaa varman päälle. Versuksenkin kehityksessä on nähtävissä vaiheita, joissa ensin rikotaan vanhoja käytäntöjä, siedetään kaaosta ja epävarmuutta hetki ja annetaan sitten rakenteiden asettua. Nyt on jälleen tuo rakenteiden epävakauden kausi – etsitään käytännöille siis rohkeasti uusia asentoja. Toivomme että tämä teemanumero toimii keskustelunavauksena ja saamme uusia ideoita Versuksen kehittämiseen nykyisen toimijajoukon ulkopuoleltakin.

Julkea! -hankkeen koordinaattori, YTM Pieta Hyvärinen on opiskellut ympäristöpolitiikkaa ja sukupuolentutkimusta ja toimii nyt väitöskirjatutkijana Tampereen yliopistossa.

FM Heli Ponto työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella. Ponto on Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran hallituksen varajäsen ja Versus-toimittaja.

Arkkitehti Elina Alatalo työskentelee tutkijana Tampereen yliopistolla ja tekee monitieteistä väitöskirjaa itseorganisoituneista työhuoneverkostoista kaupunkiaktivismin muotona.

HT Minna Santaoja työskentelee ympäristöpolitiikan tutkijana Tampereen yliopistossa. Minna on Yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen seuran sihteeri ja yksi Versus-toimittajista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *